Nuori polvi vaihtaa luomuun

Laskutaitoiset viljelijät ovat luomussa tai siirtymässä siihen”, sanoo 31-vuotias maatilan isäntä Juuso Joona. Hän tietää omasta kokemuksestaan mistä puhuu.

Kuva: Hanna Koikkalainen

 

Noin viisitoista vuotta sitten Tyynelän tilalla Joutsenossa oltiin huolissaan. Tilalla oli lypsykarjan lähdön jälkeen viljelty yksipuolisesti viljaa jo vuosikymmeniä, mutta sadot alkoivat pienentyä. Pelloille ajettiin kalliita lannoitteita, mutta tuotanto ei kasvanut. Saviset pellot tuntuivat aina kärsivän joko kuivuudesta tai märkyydestä.

”Syy oli yksipuolinen viljely. Eikä tuosta ryöstöviljelystä pidä syyttää aikaisempaa  sukupolvea, opit vain silloin olivat sellaiset – ja ovat valtaosin edelleenkin”, Joona sanoo.

Koska jotain piti keksiä, alettiin Tyynelässä kokeilla eloperäistä lannoitusta, eli naapuritilalta lehmän lantaa ja kompostia sekä kiertoviljelyä, eli kasveja viljeltiin eri vuosina eri pelloilla. Mitään suunnitelmaa luomusta ei Tyynelässä vielä ollut.

”Olin itsekin siihen kriittinen, koska en ollut nähnyt mitään hyviä esimerkkejä sen toteutuksesta”, sanoo Juuso Joona.

Vasta olleessaan Helsingin yliopiston opiskelijavaihdossa Itävallassa vuonna 2007, Joona näki, miten luomussa voi saada huippusatoja. Siitä alkoi määrätietoinen työ kohti luomuviljelyyn siirtymistä.

Nyt Tyynelän tila pyrkii todelliseen tehotuotantoon. Jo nyt tilan hehtaari tuottaa satoa enemmän kuin tavanomaisen viljelyn hehtaari keskimäärin.

Tavanomaisessa viljelyssä satotaso on kolme-neljä tonnia viljaa hehtaarilta. Koska luomussa kolmannes pelloista on nurmena, niin siellä pitää saada satoa kuusi tonnia hehtaaria.

”Teoreettinen potentiaali olisi jopa 15 tonnia hehtaarilta, mutta sinne pääseminen vaatisi pitkäjänteistä tutkimusta”, Joona sanoo.

Tyynelässä huippusatoihin pääsyä rajoittaa vielä huono maanrakenne ja eloperäisen aineksen vähäisyys. Niinpä tilalla keskitytään nyt maan kasvukunnon parantamiseen. Se kestää vielä noin kymmenen vuotta.

”Meillä vain parhaat pellot ovat tuotannossa. Ei huonosta pellosta kannata repiä satoa huonolla katteella. Muilla tiloilla samat asiat tulevat esiin lähivuosina.”

 

Huolimatta teknologian kehityksestä ja tuotantopanosten käytön lisääntymisestä, sadot ovat laskeneet Suomessa viimeisinä kymmeninä vuosina.

Niinpä mediasta ovat tuttuja tarinat maataloustuottajien stressistä ja masennuksesta, joka äärimmillään näkyy uutisina eläinten kaltoin kohtelusta.

”Maanviljelijöitä stressaa tilojen huono taloudellinen kannattavuus. Siksi moni lähtee haalimaan sivuelinkeinoja, vaikka oman ammattitaidon hyödyntämisellä voisi omalta tilalta saada paremmin ja mielekkäämmin elinkeino irti”, Joona sanoo.

Joona kertoo hätkähdyttävästä tutkimustuloksesta joka osoitti, että kasvinsuojeluaineiden käytöllä on vaikutusta viljelijöiden masentuneisuuteen. Torjunta-aineista monet ovat hermomyrkkyjä.

Nykyisen kaltainen niin sanottu tehomaatalous on aika tuore ilmiö. Apulanta tuli viljelijöiden avuksi vasta 50-luvulla. Niinpä tietoa perinteisistä menetelmistä löytyy vielä.

Kun Joona ei keksinyt miten voisi myrkyttömästi torjua rukiin lumihometta, kävi hän kysymässä apua kylän iäkkäimmältä viljelijältä.

”Hän kertoi, että he laittoivat aikanaan tukin hevosen perään ja jyrsivät pellon niin, että pakkanen pääsi maakerrokseen ja tappoi homeen”, Joona kertoo. Niin aikoo tehdä hänkin, jos lumi tulee roudattomaan maahan. Toki traktorin ja teräskiekkojyrän avulla.

Luomuviljelijät ovat viljelijöistä keskimäärin nuorimpia ja koulutetuimpia. Tässä onkin luomun suuri mahdollisuus. Suomessa on tapahtumassa historian suurin maatilojen sukupolvenvaihdos. Samaan aikaan lannoitteiden hinnat kallistuvat ja fosfori on kokonaan loppumassa.

Joonan mukaan laskutaitoinen viljelijä huomaa äkkiä, että kannattaa käyttää luomumenetelmiä ja aikanaan sertifioitua luomutuotantoon. Luomun satohinta on melkein tuplasti tavanomaista suurempi ja hehtaarilta saa 140 euroa enemmän tukea. Luomuun siirtyminen tuo tilalle enemmän tuloja eikä torjunta-aineista tai keinolannoitteista tarvitse enää maksaa.

Kun nyt puhutaan rahasta, niin Joonalla on radikaali väite. Hänen mukaansa luonnonmukaisesti tuotettu ruoka on kaikkein edullisinta ruokaa. Perinteinen ruuantuotanto aiheuttaa harmia esimerkiksi pohjavesien saastumisen, monimuotoisuuden heikkenemisen ja vesien rehevöitymisen vuoksi. Nämä negatiiviset vaikutukset eivät näy nykyisellään ruuan hinnassa vaan ihmiset maksavat niiden kustannukset muualla kuin ruokakaupassa.

”Jos nämä ulkoisvaikutukset olisivat mukana ruuan hinnassa, niin luomuruoka olisi kaupassa normiruokaa halvempaa”, Joona sanoo.

Lannan levitystä Tyynelässä.

Lannan levitystä Tyynelässä.

Suomessa törmää usein väitteeseen, että kaikki kotimainen ruoka on melkein luomua. Onkin totta, että Suomessa ilma, maaperä ja vesi on Euroopan puhtaimpia, mutta se ei tee tavanomaisesti tuotetusta perunasta ”melkein luomua”.

Joona antaa esimerkin. ”Tavanomainen peruna viljellään toukokuussa ja korjataan syyskuussa. Säätilan mukaan pellolle saatetaan tehdä jopa yli kymmenen myrkytyskertaa kesässä esimerkiksi perunaruttoa vastaan.”

Luomun myötä moni asia on Tyynelässä muuttunut. Nyt tilalla viljellään viljoja, tattaria, hamppua, hernettä, rypsiä, härkäpapua…

”Yksi tärkeimpiä tuotteitamme on kuitenkin tieto” Joona sanoo.

Hän tekee tilalla jatkuvasti kokeiluita. Parhaillaan Tyynelässä kokeillaan puukuidun käyttöä maan parannuksessa ja miten samassa pellossa viljellään eri kasveja yhtäaikaa.

Haastattelupäivän iltana Joona on menossa puhumaan maanparannuksesta Kemiön maamiesseuralle.

”En mainitse varmaan luomua lainkaan, koska joillekin se on kirosana. Pointtini on nämä meidän viljely- ja maanparannusmenetelmät. Esityksen lopuksi kuulijat voivat yllättyä, kun tajuavat, että meillä  on luomutila.”

Joonasta kaikessa maanviljelyssä kannattaisikin ottaa käyttöön ainakin joitain luomun periaatteita riippumatta siitä onko kyseessä luomutila vai ei.

”Ihan niin kuin kilpahiihdosta tulee tuotekehitystä kuntohiihtäjien suksiin”, hän nauraa.

Kommentoi